| Toukokuu 2006 - Hakemistoon | Olan blogi |
Tänään joudun silmät sidottuina tai ainakin tarkasti liialta informaatiolta varjeltuna ylläripylläri-iltaohjelman pariin Brisbanen Powerhouselle. Salissa odottaa Ridiculusmuksen tulkinta Oscar Wilden nerokkaasta klassikosta The Importance of Being Earnest. Kahden miesnäyttelijän voimin vedetty toteutus yhdeksän hahmoa sisältävästä näytelmästä on täysin hervoton, ja David Woodsin seksihullu Cecily tuo mieleen Wyrd Sisters-näyttämösovituksen Nanny Oggin enemmän kuin vähän.
Larrylla ja Clairella on bileet, joissa tuore talvihamehankinta selviää onnistuneeksi: kun öisessä puutarhassa lämpötila laskee alle viidentoista asteen, leveähelmainen samettihame lämmittää paremmin kuin housut. Puulämmitteinen grilli paukkuu, savu tuoksuu ja letut kypsyvät.
Felix on alkanut viettää kaikki päivät kuistillamme eikä kanna enää kaulapantaa. Mikäli kyse on siitä, että sen omistaja on vaihtanut hiippakuntaa ja hylännyt kissaparan oman onnensa nojaan, niin meillä on kyllä eka jonotusnumero!
|
|
Heräämme kookaburrien kätkätykseen lähes joka aamu, ja edelleen se saa joka kerta hymyn puoliunisen huulille, niin symppiksiä nuo louskunokat ovat. Tipuja näkee harvemmin kuin kuulee, koska aamunkoitteessa harvoin jaksamme nousta tiirailemaan niitä ja keskempänä päivää ne taas ovat enemmän stealth-moodissa. Tänään lähden kuitenkin koululle kookaburranlaulun aikaan ja onnistun spottaamaan valppaana päivystävän perheen naapurin käkkyrämännyssä.
Tutkimusryhmän päivänpaisteinen kuopus Sylvia viettää syntymäpäiviään Valleyssa Royal George -hotellissa. Kakussa on kokonaiset 22 kynttilää (johon Ola varmaan sanoisi että 'elääx noin vanhax?')
|
Elämäni taustamusiikki: Immer weiter Nena |
80-luvun suuri pieni poppitähti Nena se jaksaa yhä heilua. Viimevuotiselta levyltä Willst du mit mir gehn lempparini lienee tämä raita, joka aina tyynnyttää ahdistavimmankin stressin ja äkäisimmän road ragen. Ihmekö tuo, kun laulun sanoituskin tuntuu noudattelevan tyylisuuntaa "puro solisee, puro solisee..."
Koti-ADSL:n moottori leikkasi kiinni: kahdenkymmenen gigan kuukausikiintiö hulahti menemään kahdessa viikossa ja rangaistukseksi operaattori pudotti loppukuukaudeksi linjan nopeuden 64 kbps:iin. Skypeä ei ole siis voinut käyttää pariin viikkoon, mutta onneksi on näitä VoIP-puhelukortteja, joilla soittelu on melkein yhtä halpaa.
Yksinäinen kookaburra treenaa kalojen pyydystystä uima-altaaseen syöksähdellen (kingfisher kun on) ja kuivattelee sen jälkeen pärskeistä kastuneita höyheniään talon paraatidekillä. Lintu on täysin ujostelematon ja päästää metrin päähän kuvaamaan. Välillä se ravistelee päätään puolelta toiselle, jolloin sen valtavista leuoista pääsee kastanjettien ääntä muistuttava louske.
BBC:n webbiportaalin Entertainment-osasto puffasi Lordia koko viime viikon, ja tänään Suomen viimeöinen euroviisuvoitto nousee BBC Newsin etusivulle pääuutiseksi numero kolme. Jävla kuul!
Aivan mainiota on sekin, että NBC aikoo tuoda euroviisukonseptin lähiaikoina myös USA:n telkkariin. Lordin viisitoistaminuuttinen julkisuudessa saattaa siis helposti vilahtaa KISSin kotimaassa asti. Eipä vähän hienoa tyypeille.
Yritin irtisanoa suomalaisen luottokortin. Faksilla. Soittivat Suomesta perään ja sanoivat että älä veikkonen irtisano! Ethän sitten irtisano, jos poistamme vuosimaksun? No, vuosimaksuton luottokortti ei sinällään ole paha asia. Joten en irtisanonutkaan.
Yritin irtisanoa australialaisen luottokortin sen sijaan. Puhelimitse. Viäräleukainen puhelinpalvelija sanoi että älä veikkonen irtisano! Ethän sitten irtisano, jos poistamme vuosimaksun? Epäreiluahan se olisi, jos yhden firman tarjoukseen suostun ja toisen en. Eli en sitten irtisanonut.
Pysyvästi vuosimaksuttomia maksuaikakortteja jo muutaman vuoden markkinoinut Virgin muuttaa taas maailmaa ja kiveenhakattua ansaintalogiikkaa, tällä kertaa luottokorttifirmoilta.
Päätin viimein, että kymmenen vuoden aikana kerätyt Air Francen mailit eivät kasva korkoa Flying Blue-tililläni, joten ne voi törsätä vaikka kesälomamatkalla Suomeen. Australia-Suomi-väli onnistuu näillä firmoilla vain Söulin kautta, joten joudun keräämään plakkariini samalla yhden uuden maapisteen. Oh well, a woman's gotta do what a woman's gotta do.
Söulia halkovan joen ylittävät lukuisat töötevät sillat.
 |
Yövyn Söulin (vai onko se Seoul?) uudisrakentamiselta suojellussa vanhassakaupungissa perinteisessä ondol-hotellissa nimeltä Tea Guesthouse. Voin suositella, käsittämättömän viileä kokemus! Tai oikeastaan lämmin: piskuiset, paperiseinäiset, puolen metrin korkeudelle korotetut huoneet lämmitetään lattian alta käsin. Lattialla nukutaan tuuman paksuisen futonihtavan patjan päällä, jonka kautta lämpö siirtyy suoraan nukkujaan. Seinäkehikot on tehty raakapuusta, jonka hartsinen tuoksu tuo mieleen suomalaisen saunan.
 |
 |
 |
Hotelliin henkilökuntaan kuuluu kaksi söpöä koiraa, joten päätän jättää esittämättä kysymyksen "missä täällä on ravintola, jonka ruokalistalta löytyy wuff, wuff?" Kun pienempi hauvoista hyppää vielä takapihalla syliini ja alkaa nuolla naamaani häntäänsä vispaten, joudun päättämään, että taidan sittenkin syödä tänään mieluummin kanaa...
 |
Menomatkalla Söulissa on vajaa vuorokausi tehokasta peliaikaa, ja pyrin käyttämään joka sekunnin hyväkseni. Paiskattuani laukun hotellille suuntaan Dongdaemun-torille iltakymmeneltä. Pettymyksekseni se on jo kuitenkin sulkenut tältä päivältä, vaikka aina luotettavassa internetissä väitettiin, että se on avoinna aamuviiteen. Tsekkailen sen sijaan vieressä olevan Freya Townin ja Miglioren kauppakeskuksia. Nämäkin ostoskeskukset ovat massiivisia ja niiden pihoille pystytetyt esiintymislavat täynnä mikroshortseissa hetkuvia tyttösiä.
Lempparini on Doota, jonka läpi kävellessäni näen kolmessakymmenessä sekunnissa enemmän luonteikkaita naistenvaatteita kuin Australiassa puolessatoista vuodessa. -En oikeasti tiedä, mistä johtuu tämä jatkuva nuivuus kotimaani vaatetarjontaa kohtaan. Ehkä olen vain hihaihminen? Mieltymyksen korealaisiin vaatteisiin osaan kyllä selittää: nykyään eniten sikamageita asioita tulee Japanista (näin olen yksioikoisessa mielessäni nyt päättänyt) ja Korea taas on köyhän naisen Japani.
 |
 |
Ja minä kun luulin, että neljäkymmentä on iso kengännumero!
 |
Aamulla ei tule uni silmään, joten tallustelen hyvissä ajoin kuusisatavuotisen keisarillisen palatsin, Kyoung Bok:in (aka Gyeongbokgung), autiolle sisäänkäynnille odottamaan ovien aukeamista. Oven ulkopuolella syön brekkarin (alla), ja yhtäkkiä nuori poliisisetä tulee kysymään, voiko hän auttaa. No niin. Periaatteessa valtiorahoitteinen väkivaltakoneisto ja minä olemme ihan hyvissä väleissä, mutta sen jälkeen, kun Madagaskarilla minulta otettiin pois ainutlaatuisia lomakuvia täyteen napsittu filmi sen vuoksi, että olin kuvannut väärää _kaktusta_, olen tuntenut tervettä epäluuloa pamppumiehiä kohtaan. Vaikenen siis luimuillen, ja ihmetellen, millä tavoin tällä kertaa olen väärässä paikassa väärään aikaan. Setä vetäytyy nolona juron reaktioni edessä, ja vastapuolella katua pari muuta poliisisetää nauraa kippurassa ja huutaa ensinmainitulle sedälle koreaksi jotakin "sait kylmää! amatööri!" -henkistä.
Harmittelen tylytystäni. Poliisisetä ei ollut tällä kahdenkymmenen tunnin reissulla ensimmäinen eikä viimeinen korealainen, joka tuli tarjoamaan apuaan vain treenatakseen englanninkielen taitoaan ja saadakseen kotona kertoa että "minäpä juttelin tänään noin kaksimetrisen länsimaisen tsubun kanssa!" |
Palatsissa piisaa plantaasia...
 |
 |
...mutta ihan Versaillesiin tätä ei ehkä kuitenkaan voi verrata, kun paikan mageimmat nähtävyydet ovat nämä savupiiput.
Väritys on hauskaa.
 |
 |
 |
Samoilla nurkilla on myös Söulin sydän, kävelykatu Insadong. Ehdoton paikka ostaa matkamuistoja, täältä löytyy aivan ihme sälää! Hinnat eivät ole halvat, mutta eivät kalliitkaan, ja kamoon: monestako paikasta tässä maailmassa voi ostaa aurinkokennolla toimivan vilkkuvan lehmäavaimenperän??
 |
 |
 |
Vakaista aikeista huolimatta en loppujen lopuksi poikennut sisälle yhteenkään Insadongin esteettisen raukeista teehuoneista, koska en halunnut osakseni kokemusta "ja seuraavaksi transsendenttista irtiottoa suurkaupungin vilinästä, aikaa viisitoista minuuttia!"
Seuraavalla kerralla sitten.
 |
Lento Söulista Amsterdamiin ylittää Koillis-Kiinan ja Mongolian, jommassa kummassa on hulppeat ilmanäkymät.
 |
Asioita, joita tein tänään:
Illalla liput liehuvat Kauppatorilla, eivätkä tällä kertaa puolitangossa.
|
Elämäni taustamusiikki: Private Intentions Don Johnson Big Band |
Jet lag helpottaa valohoidon ansiosta.
Kun Kaisiksessa on maailma kylässä, Tokiosta juuri palannut Don Johnson Big Band rokkaa kuin hirvi.
Illalla koko tuparikanavallinen dudeja ja dudetteja valtaa Kampin uuden Teerenpelin sekä Puotilan Pikkulinnun (molemmat aivan äärettömiä mestoja). Vain yhtä puuttuu: Juha, tuu jo kotiin sieltä Malesiasta!
Käväisen katsomassa äiskää ja syömässä mämmiä. Ajamme kirkonkylältä kotio Miehikkälän ylpeyden, Reijo Taipaleen, mukaan nimettyä tietä.
Itä-Suomi-turneen seuraava kohde on Tarja-siskon ja Jarmon koti. Omenapuunkukat peittävät puutarhan valkoiseen huntuun ja ilta on niin valoisa, niin leppeä, ja niin _kauan_.
HGM2006-konferenssi pärähtää käyntiin Messukeskuksessa. Konferenssin mittaan meidät jopa toivotetaan töötevästi tervetulleeksi Helsingin kaupungintalolla, jonka sisäpuolella olen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa.
Allaoleva kuva Pekka Saurin puheesta lentäisi utuisena kilometritehtaalle, mutta jätän sen tähän, koska kameran edestä pyyhkäisee juuri sopivasti suomalaisen geenitutkimuksen grand old ladyn, Leena Peltosen, kampaus.
